Transkriptio[]
[Leivo-talossa on yö. Luukaksen huoneessa hän nukkuu koiransa Laikkan kanssa. Hänen radionsa tulee yksin.]
Luukas: [hyppää yllättyneenä sängylleen] "Aah!"
Klaus: "Nukkumatti, vastaa. Yöpöllö täallä."
[Luukas avaa lelulaatikkonsa ja nappaa radiopuhelimensa.]
Luukas: "Klaus?"
Klaus: "Anteeks, jos herätin, mut pakko kertoo paras juttu!"
Luukas: "Laura löysi kirjoittamasi runot ja on rakastunut suhun?"
Klaus: "Toiseks paras juttu. Isat aikoo hankkia vauvan!" [Luukas huokaa] "Musta tulle isoveli!"
Luukas: "Mahtavaa! Kertoiko ne juuri?"
Klaus: "Ei varsinaisesti, mut oon huomannut monia vihjeitä."
[Palautus alkaa Klausista pesutilassa, tulee esiin mopilla ja ämpärillä puhdistettavia asioita. Klaus pysähtyy ja katsoo pesukoneen vaatteita.]
Klaus: "Vauvanvaatteita?"
[Toinen takaisku alkaa Klausilla keittiössä avaamalla jääkaappi maitopakkauksen saamiseksi. Hän avaa astianpesukoneen ja näkee pullot.]
Klaus: "Tuttipulloja?"
[Kolmas takauma Klausin tuomasta kissansa Tiramisu kotiin.]
Klaus: "Tule, Tiramisu."
[Klaus näkee vanhempansa, Kaarlo kaksi naulaat suussa ja pitämällä vasara, ja Lauri muistikirjalla ja lyijykynällä.]
Kaarlo: "Noin. Nyt pysyy uusi pikkuinen turvassa."
Lauri: [huokaa] "Pitää vetää irtojohdot ja pistorasiat ja lukita siivouskaapi."
[Lopeta takauma]
Klaus: "Joten oli melko selvää mitä tapahtui, mutta olin positiivinen vasta noin viisi minuuttia sitten."
[Aloita takauma. Kun Klaus on menossa vessaan, hän kuulee isänsä keskustelun näytön ulkopuolelta.]
Lauri: "No Kaarlo, luulen, että kotimme on valmis, mutta entä sydämemme? Onko meillä todella tilaa toiselle ilokimpulle?"
Kaarlo: "Tietenkin, Lauri. En malta odottaa, että pääsen yllättämään Klausin."
[Klaus voitto-tanssii hiljaa. Lopeta takauma.]
Klaus: "Isoveljenä oleminen on tärkein työ mitä minulla koskaan on... paitsi Lauran sielunkumppanina oleminen. Minun täytyy varmistaa, että olen valmis siihen."
Luukas: "Heräsit oikean miehen, Klaus. Minulla on isoveli-juttu tieteeseen asti. Mikset vietä päivääkään varjossani minua, jotta voit oppia omakohtaisesti?"
Klaus: [innostunut, kun hän nousee sängystä ja pukee takkinsa päälle] "Makea! Olen matkalla!"
Luukas: "Rakastan sitä innostusta, yökyöpeli, mutta kello on yksi."
Klaus: "Haha, niin. Nähdään yhdeksältä, Nukkumatti."
Luukas: "Nuku hyvin, yökyöpeli."
[Seuraavana aamuna. Luukas ja Klaus ovat Luukasen huoneessa, jossa edellinen seisoo liitutaulun vieressä ja jälkimmäinen istuu pyörivällä tuolilla muistilehtiö kädessään.]
Luukas: "Okei, Klaus, sallikaa minun esitellä... [kääntää taulua] Luukas Leivon kolme isoveljeyden vinkkiä: itseluottamus, välittäminen ja kun kaikki muu epäonnistuu, keksit."
[Hän ojentaa Klausille keksipakkauksen.]
Klaus: "Snickerdoodles. Suosikkini!"
[Hän on syömässä yhden, mutta Luukas nappaa sen pois häneltä ja pudistaa päätään.]
Luukas: "Ah-ah-ah. Ne eivät ole meitä varten. Nyt on aika aloittaa kierrokseni, jotta voit seurata kolmea vinkkiä toiminnassa."
[He molemmat poistuvat huoneesta kuullessaan jonkun itkevän.]
Luukas: "Kuule tuo? Päivän ensimmäinen isoveli! [Lilli itkee huoneessaan kipeänä peukalolla.] Ensin luottamus. [hän lähestyy Lilliä.] Älä huoli, Lilli, isoveljesi on täällä auttamassa. Katsotaanpa tuota peukaloasi. [hän katsoo huolellisesti Lilin kipeää peukaloa.] Juuri niin kuin ajattelinkin, höhöh. Tämä vaatii välittämistä. [Klaus kirjoittaa muistilehtioonsa.] Voi, olen pahoillani, että sait niin pahan haavan, mutta voimme parantaa sitä."
[Hän suutelee hänen peukaloaan ja antaa sitten hänelle maissipopper-lelun, mikä tekee hänet onnelliseksi.]
Klaus: "Vau! Et tarvinnut edes keksiä."
Lilli: "Ki-ki?"
Luukas: [Klausille kun hän antaa Lillille keksin] "Joskus on turvallisempaa kirjoittaa."
Lola: [vihainen, näytön ulkopuolella] "LARAAAA! LOPETA!"
Lara [näytön ulkopuolella] "TEE MINUT!"
Luukas: "Kuulostaa kaksostaistelulta. Tämän pitäisi olla hyvin opettavaista."
[Huoneessaan Lola ja Lara tappelevat taistelupilvessä.]
Luukas: "Hyvä on, Klaus, mitä luulet meidän tarvitsevan tänne?"
Klaus: [katselee muistilehtiöään] "Um, luottamusta?"
Luukas: [estää kaksoset tappelemasta] "Mikä näyttää olevan ongelma?"
Lola: "Laran on tarkoitus vartioida prinsessatorniani, ei hyökätä sitä vastaan!"
Luukas: "Nyt, Lara..."
Lara: "Vartiointi on tylsää. Hyökkääminen on siistiä!" [hän hyökkää tyynytornin kimppuun lelumiekalla]
Luukas: "Klaus, arvaatko?"
Klaus: "Öh, välittääkö?"
Luukas: [nyökkää Klausin ehdotukselle] "Luulen tietäväni kompromissin, joka tekee teidät molemmat onnelliseksi. [hän kietoo Laran likaisen peiton päänsä ympärille kuin konepellin] Paha peikko hyökkää tornisi kimppuun! Raaaar!"
Lola ja Lara: [molemmat hymyilevät toisilleen] "Hae hänet!" [molemmat teeskentelevät hyökkäävänsä Luukasin]
Klaus: "Kiva. Ja taas kerran et tarvinnut K-E-K-S-E-J-A."
Lola ja Lara: [kuullessaan hänet] "Peikolla on keksejä!"
[Todellakin, kaksoset hyökkäävät Luukasen kimppuun hakemaan keksejä.]
Luukas: "Toinen vinkki... kuusivuotiaat osaavat loitsua."
[Taistelu jatkuu. Pyyhi oikealla siirtymä keittiöön, jossa Luukas on jääkaapissa.]
Liisa: [tulee sisään] "Vanhin veli, tarvitsen apuasi."
Luukas: [vasen silmänsä pakastehernepussin peitossa] "Missä voin auttaa sinua, Liisa? Laboräjähdys? Ydinkriisi?"
Liisa: "Ei. Minä kaipaan maapähkinävoihyytelövoileipää."
Luukas: "Tulee heti ylös." [menee jääkaappiin]
Liisa: [Klausille] "Voin eristää uraania, mutta he eivät anna minun käyttää voiveistä. Pidän myös siitä, miten Luukas tekee voileipiäni."
Luukas: [tarjoaa voileipiä Liisalle] "Täyty. Helppo hyytelö, kuoret leikattu pois ja leikattu neljään suorakulmaiseen kolmioon optimaalisen suun istuvuuden saavuttamiseksi."
Liisa: "Kiitos. Teknisesti ne ovat tasakylkisiä, mutta en aio purra minua ruokkivaa kättä."
[Liisa lähtee, sitten Lusia tulee sisään pelotellen Luukasta kun hän pudottaa herneet, maapähkinävoita ja hyytelöä jättäen sotkun.]
Lusia: "Hei, Luukas, voisitko auttaa minua koulurunon kanssa? Tarvitsen riimin haudalle."
Luukas: "Hmm... kauta, lauta, vauta?"
Lusia: "Tiesin, että voisin luottaa sinuun. [haistelee] Haistanko snickerdoodles?"
[Luukas antaa yhden Lusialle.]
Klaus: "On todella ilo seurata mestarin työskentelyä."
Luukas: "Eh, minulla on ollut paljon harjoittelua."
Lara: [yläkerrassa, näytön ulkopuolella] "Anna se!"
Liisa: [yläkerrassa, näytön ulkopuolella] "Ei! Sinä annat sen!"
Luukas: (kuunnellessa) "Oletko valmis myös harjoittelemaan?"
Klaus: "Heck joo!"
[Hän juoksee yläkertaan ja näkee toisen taistelupilven.]
Klaus: "Okei, Klaus. Rauha. [hän lähestyy pilveä] Öh, hei kaverit, luuletko, että voisit vain... [hän pistää jalkansa siihen, mutta hän tuntee pureman siitä] Ai, se oli minun jalkani! [hän katsoo muistilehtioonsa] Mikä tässä näyttää olevan ongelma?"
[Pilvi katoaa, kun Lara ja Liisa lopettavat tappelun.]
Lara: "Sinä? Missä Luukas on?"
Klaus: "Täytän tilapäisesti häntä ja autan mielelläni sinua ratkaisemaan erimielisyytesi."
Lara: "Liisa varasti lemmikkirotan Purran!"
Liisa: "Kuka on Purra? Tämä on aihe 57A."
[Purra ryömii ulos Liisan villapaidosta ja törmää Klausiin, kun tämä huutaa pelosta.]
Klaus: "No, näytätte molemmat kiinnittyneen siihen, ja haluan olla oikeudenmukainen."
[Lusia ilmestyy tuuletusaukosta ja pelottaa kaikkia kolmea. Klaus vapauttaa Purran, ja Lara ja Liisa jatkavat tappelua asiasta.]
Lusia: "Hei, Klaus, tarvitsen neuvoja. Mistä tiedät, että olet tavannut sielunkumppanisi?"
Klaus: "Voi, vau. Se on vakava asia. Kuinka paljon sinulla on aikaa?"
Lola: [poistuu huoneestaan vihaisena] "LUUKAS! [hän näkee sitten Klausin] KLAUS! Auta minua koreografoimaan nauhatanssini!"
Klaus: "Pidä hetki, Lusia. [katsoi lehtiöänsä] Kävikö Luukas edes nauhatanssia?"
[Lilli ryömii Klausin luo ja näyttää hänelle rikkinäistä maissipoppiaan.]
Lilli: [surullinen] "Boo-boo."
Klaus: "Vielä hetki, Lusia. Odota, Lola. [hän poimii lelun, mutta siinä olevat pallot putoavat reiästä] Hups. [Lilli alkaa itkeä] Ei-ei-ei-ei-ei, odota. Ei hätää. Shh-shh!"
[Purra ryömii Klausin housuihin. Klaus huutaa ja lipsahtaa yhdelle pallosta ja kaatuu selälleen. Viisi nuorempaa sisarta ympäröivät hänet ja huutavat hänelle vihaisesti. Klaus ottaa fanipakkauksen esiin.]
Klaus: "Ota vain keksit!"
[Hän heittää pussin, vetoketju auki, antaa osan keksistä pudota ulos. Viisi tyttöä haukkoo henkeään yllättyneenä. Purra ryömii ulos Klausin housujalassa. Kaikki jahtaavat laukkua. Klaus juoksee alakertaan ohittaen Luukasin.]
Luukas: "Klaus, mitä tapahtui?"
[Klaus avaa oven ja näkee Lauran tulevan sisään.]
Klaus: "L...L...L...Laura?!"
[Hänen nenästä vuotaa verta, kun hän pyörtyy, mutta Luukas saa hänet kiinni ennen kuin hän osuu maahan.]
Laura: "Mitä tahansa."
[Klaus herää Luukasen huoneessa.]
Luukas: "Klaus, puhu minulle, kaveri. Mitä siellä tapahtui?"
Klaus: "Epäonnistuin kolmessa vihjeessä."
Luukas: "Mitä? Miten se on mahdollista? Olet välittävin ihminen, jonka tiedän, ja teit mahtavia keksejä."
Klaus: [paniikissa] "Se on itseluottamus, jonka kanssa kamppailen. Entä jos annan huonoja ihastusneuvoja ja tuleva sisarukseni särkee sydämensä? Tai entä jos en osaa koreografia ja keskeytän koulun ja perustan kaikki lähikaupat? Minusta tulee kauhea iso--"
Luukas: "Klaus, olet spiraalissa! Pystyt tähän. Mene ulos ja yritä uudelleen."
Klaus: "En voi, Luukas! Minulla ei ole sitä luottamusta kuin sinä, enkä koskaan tulekaan."
Luukas: "Ei hätää, kaveri. Entä jos unohtaisimme koko treenin ja pelaisimme videopelejä?"
Klaus: "Se kuulostaa hyvältä."
Luukas: "Menen hakemaan meille eväitä."
[Hän poistuu huoneestaan. Pyyhi oikealla painikkeella Leivo-talon ulkopuolelle. Klaus pelaa käsipeliä Luukasen huoneessa, kun Liisa tulee sisään.]
Liisa: "Luukas?"
Klaus: [kauhuissaan] "AHHH! Sisko! Tarkoitan, hei, Lisa."
Liisa: "Tarvitsen apua kenkänauhani kiinnittämisessä."
Klaus: "Etkö ole sertifioitu nero?"
Liisa: "Kyllä, siksi minun aivoissani ei ole tilaa sellaiselle triviaalille."
[Klaus onnistuu sitomaan Liisan kengännauhan ilman ongelmia.]
Liisa: "Kiitos, Klaus. Olet hengenpelastaja."
[Hän poistuu huoneestaan. Lusia ilmestyy Klausin viereen ja pelottaa häntä jälleen.]
Luukas: "Missä Luukas on?"
Klaus: "Tarkoitan, saatat haluta kokeilla keittiötä."
Luukas: "Se on pitkä kävelymatka. Tarvitsen riimiä... [katsoi vihkosta] Lauralle."
Klaus: "Todellako? Minulla on noin sata. Tarinaa, kunniaa, montessori..."
[Haalistua. Klaus on täyttänyt taulun riimeillä kappaleelle "Laura".]
Klaus: "Ja inventaario. Ne ovat vain suomenkielisiä."
Lusia: "Kiitos, Klaus. Olet hengenpelastaja."
[Hän lähtee. Lola astuu prinsessaautoonsa.]
Lola: "Missä Luukas on? Tarvitsen hänen näyttävän minulle kuinka turvavyöni kiinnitetään."
Klaus: "No, se on tarpeeksi yksinkertaista. Miksi en näytä sinulle? Työnnä metalliliitin lukkoon ja vedä tiukasti kellon yli. Vapauta vain painamalla keskipainiketta."
Lola: [tekee niin] "Oh, en olisi koskaan voinut käsittää sitä. [halaa häntä] Olet hengenpelastaja, Klausii."
[Hän ajaa pois. Lilli astuu seuraavana sisään ja ojentaa Klausille kirjan.]
Klaus: "Sinä, haluatko minun lukevan sinulle?"
[Lilli nyökkää. Hän istuu Klausin vieressä, kun tämä avaa kirjaa. Pyyhi siirtymä oikealla.]
Klaus: "Ja Z tarkoittaa zeppeliiniä. Loppu."
[Lilli nauraa ja taputtaa. Klaus hymyilee ja menee alakertaan kantaen häntä.]
Klaus: "Hei, Luukas, arvaa mitä! Luulen, että nyt sain kadonneen kärjen. Luukas?"
[Hän katselee ympärilleen keittiössä, kun yhtäkkiä hän kuulee ääniä ulkopuolelta.]
Lola: "Okei, tein tytön hätäteon. Missä on minun viisi taalaani?"
[Luukas on takapihalla ja maksaa rahaa Lusialle, Lolalle ja Liisalle.]
Lusia: "Joo, maksa."
Liisa: "Minun pitäisi saada kaksinkertainen korvaus siitä, että joudun käyttäytymään kuin tietämätön."
Klaus: [vihainen] "SINÄ LAUSITTE TÄMÄN KOKO ASIA?!"
Luukas: "Klaus! Voin selittää! Yritin vain lisätä luottamustasi!"
Klaus: [palauttaa Lillin Luukaselle] "Minun pitäisi mennä." [hän lähtee]
Luukas: "Klaus, odota!"
[Luukas on masentunut. Klaus kuulee sitten toisen äänen korkealta puusta.]
Lara: "Klaus, auta! En pääse alas!"
Klaus: "Voit pelastaa teon, Lara. Tiedän, että Luukas maksaa sinulle tästä."
Lara: "Mistä sinä puhut? Purra ja minä olemme jumissa ja luulen, että hän pelkää korkeuksia. Ja ehkä minäkin."
Klaus: [muuttuu luottavaiseksi] "Ei hätää, Lara. Älä pelkää! Minä pelastan sinut!"
[Oikea pyyhkäisy siirtymä. Klaus vie Laran ja Purran alas tikkailta.]
Klaus: "Onko teillä kaikki hyvin? [Lara nyökkää] Tiedän millaista se on. Kerran jäin ponnahduslaudalle ja askelmalle."
[Klaus tuo Laran ja Purran takaisin maahan.]
Lara: "Joo!"
Klaus: [ottaa pussista keksin] "Tässä olet ansainnut sen."
Lara: "En tiedä mitä olisin tehnyt ilman sinua, Klaus. [halaa häntä] Olet todellinen hengenpelastaja!"
Luukas: "Klaus? Luulin että lähdit. Katso, olen anteeksipyynnön velkaa."
Klaus: "Ei hätää, Luukas. Olen vihdoin saanut itseluottamukseni, todella tällä kertaa. Minun täytyy mennä kertomaan isille, että olen valmis isoveli."
Luukas: "Onnea, kaveri. Pärjäät hienosti."
Lola: [näytöltä sisältä] "Liisa, liikuta isoa peppuasi!"
Liisa: [näytön ulkopuolelta sisältä] "Siirrä omaa ylimitoitettua posterioriasi!"
Luukas: [kohauttaa olkiaan] "Ah, isoveljen työ ei ole koskaan tehty."
[Oikea pyyhkäisy siirtymä. Meittinen perhe syö piirakkaa ruokasalissa.]
Kaarlo: "Klaus kulta, meillä on sinulle kerrottavaa."
Klaus: "Tiedän jo mitä se on! Meillä on vauva ja minusta tulee isoveli! Ja siitä tulee hienoa, koska Luukas opetti minulle kolme vinkkiä ja en malta odottaa, että pääsen leipomaan keksejä ja ..."
Kaarlo: "Klaus, sinä spiraalit."
Lauri: "Ja sanoitko vauva?"
Klaus: "Joo. Näin pullot ja vaatteet ja kuulin teidän puhuvan."
[Kaarlo ja Lauri katsovat toisiaan ymmällään.]
Kaarlo: "Pelkään, että tässä on ollut vähän sekaisin. Isäsi ja minä emme ole valmistautuneet vauvaan."
[Klaus lopettaa hymyn.]
Lauri: "Olimme valmistautumassa... kissanpentua! [ottaa esiin korin, jossa kissanpentu] Tapaa Tiramisun sisko, Sisumirri. Tänään vihdoin päästiin tuomaan hänet tarhasta kotiin."
[Sisumirri käpertyy Klausin kanssa.]
Klaus: "Vau, hän on täydellinen. Ja vain tietääkseni, jos päätät joskus hankkia toisen ihmislapsen, olen täysin valmis siihen."
[Kaarlo ja Lauri katsovat toisiaan ja hymyilevät. Pyyhi siirtymä oikealla. Klausin isä lähtee kotoa.]
Lauri: "Tulemme tunnin kuluttua. Pystytkö pitämään kissoja silmällä?"
Klaus: [nyökkää] "Minulla on kolme vinkkiä: välittäminen, luottamus ja kissan herkut."
[Tiramisu ja Sisimirri alkavat hyökätä Klausin kimppuun saadakseen herkkuja.]
Klaus: "Hups. Minun olisi pitänyt kirjoittaa se."